Teistä moni tuntee herkemmin ja syvemmin, sivuten omia kipualueita, muiden energioita ja solkia. Soljet on niitä oppeja, joiden kuuluu avautua ja sulkeutua sielun polulla. Pelkoa saattaa nostaa kokemus, tuntemus, kuin olisi solkien uudistaja itse. Valppaus ja matala kynnys imeville ja työntäville, raskaille ja työstäville energioille, tekee omalla voima-alustalla tasapainossa liikkumisen keinuvaksi ja ärsykkeille alttiiksi. Ette puhu turhaan erityisherkkyydestä. Reagoiminen on puhdasta ja viatonta niiden tilanteiden ja tapahtumien yhteydessä missä triggeröityminen tapahtuu, tuntemalla autenttisesti, mitä on miltei mahdoton feikata – vaikka usein triggerinä toimiikin pelko. (Tuetut pelot selvitettiin aiemmin ajoittajina ja buustaajina täällä, jollaisina toimivat myös viimeiset karmapalvelukset.) Siksi kuvaamieni kaltaisten "herkkähermoisten" evoluutioon on usein punottu kollektiivisen parantajan ominaisuuksia. Vaikka kyseessä on herkkyys ja taakaksi koettu, uuvuttava riesa, pestynä näissä evoluution ruuhkaisissa aikaikkunan vaiheissa kyseessä on mitä upein potentiaali ja lahja: Tietenkin aistien herkkyys on nähty liikuttavan nautinnon tiedostamisena, taiteen perustavanlaatuisena ymmärtämisenä ja empatiakykynä. Sitä on ollut ja on mahdollista kehittää voimavaraksi.
Se on juuri nyt myös vaihe monen ylösnousemustiellä vaaliakseen evoluutiolleen uskollisuutta aiheuttaen syyllisyyden tunteita.
Kerroin riittämättömyydestä ja syyllisyydestä ensimmäisen tietoisuusportaan tavutuksessa. Syyllisyys on siis riittämättömyyden, kilpailunhalun ja toistuvien ajatuskehien luomaa, turhautumisen voimalla, tunteita ja muita sortaen, osaansa ylentävän elämänkokijan ruuhkautunutta tiedostamista, muutoksen tarvetta ja pelon ilmentymistä. Mutta se on myös takaus heräämisestä. Monet erityisellä herkkyydellä rikastetuista kokevat tarvetta tutkia sydäntään, puhdistua mieleltään ja purkaa kuormittavia ajatusmalleja. Tämä on tuettua, suunniteltua vastuullisuuden takaamista valon kasvattamiseksi maahan. Tämä herkistyminen on osa hermoston evoluutiota. Vastuuntunto naamioituu helposti syyllisyyden tunteiksi, mikäli sisäinen itsetuntemus – syystä luottamuksen puutteen – ei tiedosta vielä elämän suunniteltua, tuettua ja virtaavaa ajoitusta. Sitä kuinka kaikki avautuu aikanaan, oikeassa paikassa, valmiuksien täyttyessä ja sielun ollessa AINA turvassa. Varmuutta ja ennen kaikkea luottamusta kaiken tiiviiseen, astuvaan ja vahvistuvaan synkroniin tultua syyllisyys rauhoittuu, kontrollintarpeen puhdistuessa: Tiedät hallitsevasi vastuutasi, hallitsemalla vastuunasi hallitsemisen tarvetta. Ymmärryksen avautuessa ja tullessasi tietoiseksi omista tasapainottumis- ja kehittymistehtävistä, tuo tunne ja luottamus vahvistuu. Syyllisyys on ohjannut vastuunottoon, tehnyt työnsä ja voi irrota.
Tukkeutuneimmat empaatikot ja erityisherkät ovat irtoavia perustuksiltaan. Rajojen asettaminen puuttuu taidoista ja energiat valuvat selittämättömän syyllisyyden vanavedessä muiden miellyttämiseen, olemuksensa rauhoitteluun, orjuuttaviin mielen tukemistapoihin ja järkytyksistä selviämisiin. Eikä unohdeta itsesuojelun epänormaalin voimakasta määrää. Siinä missä stressi kuluttaa, erittäin herkät valuttavat voimaansa jo stressin välttelyyn. Jopa stressin välttelyn ajattelemisen luomaan paineeseen. He ovat kiusallisen tietoisia arkuudestaan, ahdistumistaipumuksestaan ja peloistaan, jotka voivat ilmetä myös masennuksena ja dissosisaatiohäiriönä. Tämä on ryhmä, joka voi kokea kollektiivin syyllisyyspakkautumasta kaikuja kuin omasta polustaan. Te, jotka syyllistyitte edellisen kirjoituksen näkökulmasta, verratessani syyllistyjiä kohdattuihin tietoisuussokeisiin, jotka heijastelevat omaa sokeutta, nähkää nyt vielä syvemmälle.
Syyllisyydenkantajat: Tutkikaa ja löytäkää piintyneimmät ajatuskuvionne. Tiedostakaa missä ei ole rakkautta ja luottamusta elämää ja Ykseyttä kohtaan, johon kuuluu kaiken olleen, olevan ja tulevan tarkoituksenmukaisuus. Löytäkää armo ja anteeksianto, tunnistitte itsestänne sitten syyllistäjä-syyllistyjää tai super-syyllistyjää, vaikka molempia. Unohtakaa ulkoinen vastuunkantaminen syyllisyyden aiheuttajana siksi yhdeksi hetkeksi, kun valitsette rakkauden sydämeenne, ajatellen olla nyt kaiken sen kokoinen; täyden, pyyteettömän, ehdottoman rakkautenne. Syyllisyys hälvenee alkaessasi kuulemaan ja toteuttamaan uskollisuutta itsellesi. Se on suurin ja tärkein sieluvastuusi: Rakkaus itseäsi kohtaan. Se avaa kaikki muutkin rakkauden peilipinnat elämään kanssasi todellisuudessasi.
